Heprean yâdâh alkuperin merkitsee ampua kädellä nuolia kohteeseen, singota, kiitää,
kiidättää, laukaista, heittää alas, löytää vainu tai taikoa. Siitä se on tullut merkitsemään
antaa kiitos, kunnioittaa, ylistää, tunnustaa synti, ja tunnustaa Jumalan nimi. Oletko sinä
oppinut sinkoamaan ylistyksen nuolia? Tässä lienee viittaus hengelliseen sodankäyntiin,
jossa ylistys on erinomainen ase.
Heprean bârak taas tulee sanasta polvi, ja merkitsee polvistua, kumartaa, tervehtiä ja
siunata. Se pyrkii ulkonaisesti kuvaamaan sitä mitä tapahtuu uskovan sydämessä, kun
hän polvistuu, siunaa suurempaansa ja ylistää. Tämä on palvovaa, kerskaavaa ylistystä.
Miten voimme hyödyntää ja ilmaista paremmin näitä Raamatun ylistysstrategioita?
Voimme tunnustaa hänen Nimensä arvovallan, kiittää Häntä, ylistää Jumalan hyvyyttä,
laulaa kiitosta Hänelle, polvistua Hänen eteensä ja siunata Häntä siitä, että:
1. Sinä olet lunastettu Liiton lapsi.
2. Jeesus on voittanut sinun puolestasi Golgatalla.
3. Jeesus tuli tekemään tyhjäksi kaikki perkeleen teot.
4. Jeesus on Verellään ostanut itselleen kaikki maailman kansat mukaan lukien
suomalaiset ja saamelaiset.
5. Sielunvihollisella ei ole mitään asetta, jota hän voisi käyttää Jeesuksen Veren voimaa
vastaan. Jeesuksen pyhän Veren voima karkottaa jokaisen tunkeilijan, joka on
luvattomasti vallannut minkä tahansa alueen elämästäsi. Kunnia Jumalalle! 2
Paljon on vielä perintömaata valtaamatta Jumalan lapsilla. Jumalan Sana meille tänään
on: “Ylistys lähteköön ensin taisteluun! Katso, minä annan maan hänen käsiinsä.”
Raamatullinen ylistys taisteluaseena
Tuomarien kirjan ensimmäisessä luvussa kerrotaan siitä, kun Israel oli valmistautumassa
taisteluun valtaamaan Jumalan lupaamia perintöosia luvatussa maassa. He kysyivät
Herralta: “Kenen meistä on ensiksi lähdettävä kanaanilaisia vastaan, sotimaan heitä
vastaan?”
Tilanne oli israelilaisista hämmentävä. Mooses oli kuollut ja nyt myös Joosua oli kuollut.
Paljon maata oli vielä valtaamatta, eikä mikään heimo ollut erityisen kiinnostunut ottamaan
johtoa jäljellä olevien alueiden valtaamisessa. Huomasitko että Israel ei kysynyt: ”Kuka
meistä saa lähteä ensimmäiseksi?” Kenelläkään ei ollut halua lähteä sotaan. Herra
vastasi: “Juuda lähteköön, katso, minä annan maan hänen käsiinsä.”
Suomen kielen sana sotia tulee heprean kielen sanasta lâcham (לָחַם). Se tarkoittaa
taistella, sotia, ryhtyä taisteluun. Mutta sillä on myös erikoinen merkitys: syödä, käyttää
ruokana. Kun asioita katsotaan Jumalan näkökulmasta, Jumalan viholliset ovat ainoastaan
kuin ruokapala Jumalan lapsille ollessamme missä tahansa yhteenotossa tai taistelussa
heidän kanssaan.
Israelin lapset olivat enimmäkseen unohtaneet edellisten sukupolvien opetukset, ja
erityisesti Joosuan ja Kaalebin kehotuksen, että nyt tarvittaisiin samaa uskoa viemään
maan valtaaminen loppuun asti kuin heillä kahdella oli ollut valtauksen alkuun
saattamiseen. Joosua ja Kaaleb ymmärsivät, että Jumalan suosio veisi heidät luvattuun
mahan. He myös tajusivat, että kanaanilaisten varjelija oli poistunut heistä, mutta heidän
kanssaan oli Herra.
Mutta Joosua, Nuunin poika, ja Kaaleb, Jefunnen poika, jotka olivat olleet mukana maata
vakoilemassa, repäisivät vaatteensa ja puhuivat kaikelle israelilaisten seurakunnalle näin:
"Maa, jota kävimme vakoilemassa, on ylen ihana maa. Jos Herra on meille suosiollinen,
niin hän vie meidät siihen maahan ja antaa sen meille, maan, joka vuotaa maitoa ja mettä.
Älkää vain kapinoiko Herraa vastaan älkääkä peljätkö sen maan kansaa, sillä heitä ei ole
meille kuin suupalaksi. Heidän varjelijansa on väistynyt heistä, mutta meidän kanssamme
on Herra. Älkää te heitä peljätkö.” (4 Ms.14:6–9)
1. Demoninen suoja
Mielenkiintoinen on myös se heprean sana, joka käännetään suomeen sanalla varjelija. Se
on tsêl (צֵל) ja tarkoittaa varjo ja suoja. Heidän demoninen suojansa on väistynyt, mutta
meidän kanssamme on Herra.
Kautta aikojen on ollut yksilöitä, jotka ovat etsineet demonista suojaa itselleen
onnettomuuksia vastaan. Profeetta Jesaja kirjoittaa heistä:3
Koska te sanotte: "Me olemme tehneet liiton kuoleman kanssa ja tuonelan kanssa
sopimuksen; tulkoon vitsaus kuin tulva, ei se meitä saavuta, sillä me olemme tehneet
valheen turvaksemme ja piiloutuneet petokseen" - sen tähden, näin sanoo Herra, Herra:
Katso, minä lasken Siioniin peruskiven, koetellun kiven, kalliin kulmakiven, lujasti
perustetun; joka uskoo, se ei pakene. Ja minä panen oikeuden mittanuoraksi ja
vanhurskauden vaa'aksi, ja rakeet hävittävät valheturvan, ja vedet huuhtovat pois
piilopaikan. Teidän liittonne kuoleman kanssa pyyhkäistään pois, ja teidän sopimuksenne
tuonelan kanssa ei kestä; kun vitsaus tulee niin kuin tulva, niin se teidät maahan tallaa”
(Jes.28:15–18, lihavointi lisätty).
Ihmiset, jotka ovat tehneet demonisia liittoja ja sopimuksia kuoleman ja tuonelan kanssa
ovat niitä, jotka eivät halua tehdä oikeutta ja vanhurskautta ja niin joutuvat Jumalan liitto-
oikeuden ulkopuolelle. He luottavat hirmupäisesti valheen ja petoksen turvaan: ”Tulkoon
vitsaus kuin tulva, ei se meitä saavuta! ”
Heprean sana, joka käännetään sanalla vitsaus, on shôwṭ (שׁוֹט). Se merkitsee
kirjaimellisesti nahkapiiskaa ja ruoskaa. Siitä sen merkitys on muuttunut tarkoittamaan
myös ruttoa, tuholaisia, maanvaivaa, kiusankappaletta tai kiusanhenkeä, sekä jotain
yleismaailmallista onnettomuutta. Siioniin laskettu kulmakivi on meidän Herramme Jeesus
Kristus. Hän on ainoa oikea perustus, joka kestää. Jeesus Kristus on asettanut oikeuden
mittanuoraksi ja vanhurskauden vaa'aksi ja Hän hävittää valheturvan ja piilopaikan. Kun
Jeesuksen läsnäolo tulee voimassa Pyhän Hengen kautta, liitot tuonelan kanssa
pyyhkäistään pois ja sopimukset kuoleman kanssa eivät kestä.
2. Ihaileva ja kirkastava ylistys
Kun Herra valitsi Juudan lähtemään taisteluun ensimmäisenä, se ei ollut mikään sattuma.
Juudan DNA:han Jumala oli jo laittanut voittostrategian. Sana Juuda tulee heprean
sanasta jadaa, mikä merkitsee ylistää, kiittää, ihailla, kirkastaa ja palvoa. Jadaa taas tulee
heprean sanasta jad, mikä merkitsee kättä. Alun perin sana merkitsi ojentaa käsi, mikä
kuvaa käsien kohottamista ylistyksessä Jumalalle. Hepreassa käsi on myös voiman
symboli. Kohottamalla kätemme Jumalan puoleen me annamme hänelle voiman ja
ylistyksen, ja kirjaimellisesti annamme itsemme hänen käsiinsä.
Taistelussa vihollista vastaan Jumalan antama voittostrategia on: “Ylistys (Juuda)
lähteköön ensimmäiseksi, katso, minä olen antanut maan hänen käsiinsä”. Voitto on
ylistyksen käsissä.
Siitä kuinka paljon ylistys on toiminut konkreettisena, voimallisena aseena Daavidin
dynastian aikana, on mielenkiintoinen merkintä Ensimmäisen Aikakirjan luvussa 25: 1–8,
(lihavointi lisätty).
Ja Daavid ja sotapäälliköt erottivat palvelukseen Aasafin, Heemanin ja Jedutunin pojat,
jotka hurmoksissa soittivat kanteleilla, harpuilla ja kymbaaleilla. Ja tämä on luettelo
miehistä, jotka tätä palvelustaan toimittivat: Aasafin poikia oli Sakkur, Joosef, Netanja ja
Asarela, Aasafin pojat, Aasafin johdolla, joka hurmoksissa soitti kuninkaan johdolla.
Jedutunista: Jedutunin pojat Gedalja, Seri, Jesaja, Hasabja ja Mattitja, kaikkiaan kuusi,
isänsä Jedutunin johdolla, joka hurmoksissa soitti kanteleilla kiitosta ja ylistystä Herralle.4
Heemanista: Heemanin pojat Bukkia, Mattanja, Ussiel, Sebuel ja Jerimot, Hananja,
Hanani, Eliata, Giddalti ja Roomamti-Eser, Josbekasa, Malloti, Hootir ja Mahasiot; nämä
ovat kaikki Heemanin, kuninkaan näkijän, poikia, sen Jumalan sanan mukaan, että hän on
korottava korkealle hänen sarvensa: Jumala oli antanut Heemanille neljätoista poikaa ja
kolme tytärtä. Nämä kaikki isänsä johdon alaisina veisasivat Herran temppelissä
kymbaalien, harppujen ja kanteleitten säestäessä, Jumalan temppelipalveluksessa,
kuninkaan, Aasafin, Jedutunin ja Heemanin johdolla. Ja heidän ja heidän veljiensä
lukumäärä, jotka oli opetettu veisaamaan Herran kunniaksi, kaikkien taitajien, oli
kaksisataa kahdeksankymmentä kahdeksan. Ja he heittivät arpaa palvelusjärjestyksestä,
nuoremmat niin kuin vanhemmatkin, taitajat yhdessä oppilasten kanssa.
Daavid ja sotapäälliköt asettivat ja erottivat kolmen kuuluisan temppelipalvelijan pojat
erikoistumaan ylistykseen. Heidän kelpoisuutensa tuli siitä, että heidän isänsä olivat
oppineet ja opettaneet myös poikiaan hurmoksissa kanteleilla, harpuilla ja kymbaaleilla
soittamaan kiitosta ja ylistystä Herralle sekä veisaamaan ylistystä. Ensin tuntuu oudolta,
että sotapäälliköillä olisi mitään tekemistä temppelin ylistysjärjestelyjen kanssa, mutta asia
on yksinkertainen. Käydessään sotiaan Daavid oli oppinut, että ylistyksen ilmapiiri toi
ratkaisevan ja nopean voiton taistelussa vihollista vastaan. Sen tähden hän opetti nämä
kolme ylistämään Jumalaa samassa voitelussa, joka hänellä itsellään oli.
3. Profetoida Pyhän Hengen vaikutuksen alla
Suomen kielen käännös soittaa hurmoksissa on hiukan epätarkka. Tarkempi käännös olisi
profetoida. Kyseessä on heprean kielen verbi nâbâʼ (נָבָא) tai substantiivi nâbiʼ(profeetta).
Sen merkitys on profetoida Pyhän Hengen vaikutuksen alla. Sitä on hepreassa useasti
verrattu solisevaan puroon, joka raikkaana laskeutuu vuorilta. Se voi ilmetä laulujen
lyriikassa tai musisoinnissa ilman veisuuta. Sen alkuperä on aina taivaallisessa musiikissa
Pyhän Hengen välittämänä ja se profetoi voiton liiton lapsille.
4.10.2026 Sirkku Chewning, Kokkola